Koronan jälkeisessä jälleenrakennuksessa panostettava ennen kaikkea kulttuuriin

”Taiteessa ja kulttuurissa on kyse kansakunnan sielusta ja sivistyksestä, totta kai, mutta ehdottomasti myös elinkeinotoiminnasta, joka työllistää ja tuottaa vähintään siinä missä muutkin valtion usein paljon suuremmilla summilla tukemat alat. Jos alaa ei poliittisilla päätöksillä nujerreta, sen kasvupotentiaali on suuri.”

Juha Itkonen, Suomen Kuvalehti 9.5.2021

Kulttuurialaa koskevista leikkauksista on uutisoitu viime päivinä paljon. Valtion kehysriihessä päätettiin taiteelle ja kulttuurille 17,5 miljoonan euron leikkauksista vuodelle 2022 ja 23 miljoonan euron leikkauksista vuodelle 2023 rahapelituottojen vähentyessä. Leikkaukset kohdistuvat alaan, jonka toimintaedellytykset ovat olleet jo yli vuoden ajan koronarajoitusten vuoksi minimaaliset. Leikkaukset ovat omiaan heikentämään myös Espoon kulttuuritarjontaa ja samalla myös kaupungin vetovoimaa ja hyvinvointia.

Koronapandemian jälkeen monimuotoinen ja vireä kulttuuri toimii ensisijaisena lääkkeenä hyvinvoinnin palauttamiseksi ja kasvattamiseksi. Kulttuuri on mitä merkittävin vetovoimatekijä ja kaupungin imagon ja brändin rakentaja. Espoo tunnetaan laajasti kulttuurikaupunkina, ja tätä positiivista leimaa meillä ei ole varaa menettää. Kulttuuri on työvoimavetoinen ala, joten panostus kulttuuriin on myös panostus työllisyyteen. Kulttuuri tukee laajasti myös muiden alojen palautumista ja kasvua: kulttuurin kuluttajat tuovat euroja myös muun muassa paljon koronarajoituksista kärsineille matkailu- ja ravintolapalveluille.

Erityisen tärkeää koronanjälkeisessä jälleenrakennuksessa kuntapolitiikan näkökulmasta on varmistaa kaupungin oman kulttuuribudjetin riittävyys ja muutenkin kunnolliset toimintaedellytykset alalle, jotta valtakunnallisen tason leikkaukset eivät pääse kuihduttamaan alaa hengiltä. Esimerkiksi Helsingissä kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta esitti vastikään toimialalle 4,2 miljoonan euron ylitystä budjetoituun koronaviruksen aiheuttamien tulonmenetysten kattamiseksi kuluvana vuonna. Tilanteeseen on tärkeää reagoida nopeasti myös meillä, jotta alan elinvoimaisuus voidaan taata myös jatkossa.

Kulttuuriin kaupungin talousarviossa lohkaistujen varojen jakamista on myös tarpeen tarkastella tulevaisuutta silmällä pitäen. Kulttuuri-instituutioiden rinnalla myös entistä useamman vapaan kentän toimijan on tärkeää päästä riittävän budjettirahoituksen piiriin, ja samalla kaupungin taidelaitosten toimintaan on rahoituksesta leikkaamatta etsittävä uusia ketterämpiä rahoitusratkaisuja. Ylipäätään on tärkeää saada kulttuuritoimijoille pysyvää ja pitkäaikaista tukea: pitkäjänteistä toimintaa ei voida toteuttaa kertaluontoisella projektirahoituksella. Riittävät resurssit täytyy taata myös kulttuuritoimijoiden tuotantoon, hallintoon ja keskinäiseen yhteistyöhön.

Kulttuuri on mitä suurimmassa määrin henkisen hyvinvoinnin lähde. Hyvinvointivaikutusten lisäksi kulttuuri on asia, joka erottaa meidät eläimistä ja kansakunnat toisistaan. Ellei meillä ole omaa kulttuuria, mitä meillä oikein on? Espoolaista kulttuuria on onneksemme laidasta laitaan jokaiselle, ja kaikille löytyy omanlainen tapa kokea kulttuuria. Musiikki-, tanssi- ja teatteritoiminta, kuva- ja elokuvataide, museot, kirjallisuus ja kirjastot… kaupunkimme kulttuuritoimijoiden kirjo on valtava. Kunnallisessa päätöksenteossa on ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että ala jatkaa kasvuaan ja elämäänsä koronan jälkeenkin. Taiteen ja kulttuurin tukahduttamisen aika on ohi, nyt täytyy eheyttää ja jälleenrakentaa!